Levyarvio: Sähköistä särmää ja kliinistä helinää – Karstein Vollen yhtyeen levyllä koneet ja kitarat kohtaavat

Arvio julkaistu Soundissa /.
Kirjoittanut: Asko Alanen.

Arvio

Karstein Volle & The Telomeres
Never Better
Omakustanne

Norjansuomalainen Volle on taidokkaiden sarjakuviensa ja käyttögrafiikan ohella tehnyt jo 90-luvulta asti omaperäistä musiikkia sellaisissa indieprojekteissa kuin Parade Of Souls ja Nazca sekä omissa bändeissä, Dad-punkhybridissä, Towers Of Romance -emorokkareissa ja nyt dna-sekvenssien mukaan nimetyn Telomeres-kaksikon kanssa. Never Better on mitä huolitelluin levytys, jossa silti kaikuu joydivisionäärien mantrojen ja synteettisiä tahteja leikkaavan aidon sähkökitarasoundin tenho. Myös raaempi Dad-revitys Kitchen Solutions muuntuu suvereenisti ilmavammaksi tunneaalloksi.

Kokonaissointi on miellyttävän sofistikoitunut, eikä se himerry liian ambientiksi äänimatoksi. Vollen kuulas ja harras laulutyyli kerii melodiat verkkaisesti esiin, mutta ne kulkevat ehyinä ja hillityn voimakkaina, painokkaimmillaankin sangen hillitysti paisuvaan angstiin ja korkealle piukentuviin äänensointeihin. Kappaleet käynnistyvät ehkäpä tahallisen vaisulla synteettisellä tahdituksella, joka vetää magneetin tavoin ympärilleen mehukkaampia kompinvahvikkeita ja melodisia elementtejä. Sähköisempi särmä ja kliinimpi helinä vuorottelevat mukavasti. Tulos on aina laveampi kuin osiensa summa, koska kolmikolla on aitoa vaistoa sävelmien hienosäädössä.

Lisää luettavaa