Levyarvio: Säyseästi purkautuva tulivuori ja muita power popin ihmeitä – Asiansa osaava Roisto tyytyy turvallisiin ratkaisuihin

Arvio julkaistu Soundissa 2/2020.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Arvio

Roisto
V
TSA

Aikoinaan Onnellinen perhe -nimellä toimineen ja Pelle Miljoonaakin säestäneen kemiläissyntyisen Roiston yli kymmenvuotinen ura on ehtinyt kokoelmalevy poislukien jo viidenteen albumiin. Muun muassa Aknestikia tuottaneen Janne Huotarin ja nykyisin Radiopuhelimissa kitaroivan Ray Katzin myötävaikutuksella syntynyt V on turvallisen napakka annos punkahtavasti rockaavaa voimapoppia.

Albumin nimikkobiisistä käyvä kolmepiikkinen Valas lupaa lähes Clutchin makuisesti jurnuttavalla riffillään levyltä enemmän kuin mitä jatkossa seuraa. Roisto lataa laulaja-kitaristi Teemu Sainion kirjoittamiin biiseihin parhaimmillaan iskeviä koukkuja, vauhtia ja energistä melodisuutta kokonaisuuden jäädessä kuitenkin oudosti puolitiehen. Timantti on Roistoa parhaasta päästä, mutta marssin tahtiin käynnistyvä päätösraita Tulivuori purkautuu lopuksi varsin säyseästi.

Roiston ja V-albuminsa ongelma on, että molemmat kuulostavat ihan kivoilta. Osa-alueet toimivat päällisin puolin moitteettomasti, mutta varsinaisten ässäbiisien puuttuessa mikään ei toden teolla pysäytä saati hätkähdytä. Levyn räiskyvyys on sävyltään harmaa ja sen mausteet ovat turhan laimeita.

Lisää luettavaa