Levyarvio: Suhinaa turvallisesta paikasta – Henna Emilia Hietamäki tarkkailee soolodebyytillä itseään

Henna Emilia Hietamäki
Maja
Soliti

Henna Emilia Hietamäki debytoi Maja-levyllään sooloartistina, mutta artistina hän on jo konkari ja tuttu muun muassa yhtyeistä Henna Emilia & Houreet, Cats Of Transnistria ja Dust Mountain. Suomenkielinen soololevy syntyi kesämökillä minimalistisella laitteistolla ja studiokokemuksella. Välineistä ja olosuhteista koituneet suhinat on artikuloitu osaksi kokonaistaideteosta jopa siinä määrin, että Välillä tuulee- ja Vesihiisi-instrumentaaleissa ne ovat keskeinen osa sävellystä.

DIY-henkisen levyn sävellykset sekä varsin kirkasotsaiset lyriikat luovat vahvan tunnelman ja illuusion kotoisasta ja turvallisesta paikasta. Protesti-kappaleella Henna Emilia laulaa: ”Mä vaan haluun tehdä jotain kaunista ja pientä, en mitään kummempaa”. Siinäpä homman ydin.

Majan folk-balladit rakentuvat Hennan näppäilemän kitaran ja laulun varaan. Basso ja jossain kaukana soiva piano sekä luovasti käytetty lauluääni laajentavat sovituksellista väripalettia. Pienimuotoisissa kappaleissa artisti tarkkailee itseään ja ympäristöään selkeää tarinallisuutta välttäen, mutta jonkinlainen eheytymisen aura on ilmassa. Levyn kannen kaksoisvalotettu mustavalkoinen otos kuvastaa hyvin tekstien ristipaineessa tasapainoilevaa minää. Ei ole kuitenkaan epäilystä, etteikö Hietämäki olisi etuoikeutettu ja ”hyvien puolella”.