Levyarvio: Suomen legendaarisimman black metal -nimen yllätysuutuus on hienostunutta dark ambientia

Beherit
Bardo Exist
KVLT

Marko Laihon elämäntyön seitsemäs luku alkaa pakollisten intromölinöiden jälkeen ilahduttavan komeasti. Kuusiminuuttinen, sameasti pumppaava Shadow Prayer tuo mieleen saksalaisen ambient-teknopioneeri Gasin, samoin Vatican Shadow’n juron betoniteknon, miksei myös Mika Vainion lyyrisen pannuhuonehurinan.

Vitsit ”summoning-käppäuruista” tai hymähtely synkän syntikkaartistin Mortiisin levynkansille ovat jo Punkinfinland-hyväksyttyä black metal -huumoria. Siihen nähden Suomen legendaarisimman bläkkisnimen uutukaisen yhteydessä mieleen nousevat nimet tuntuvat niin hienostuneilta, että Beherit voisi kelvata trenditeknon mielipidevaikuttaja Resident Advisorillekin.

Bardo Exist jatkaa siis Laihon 1990-luvulla aloittamaa elektronisten levyjen sarjaa, jonka musiikkia voi nimittää vaikka dark ambientiksi tai ”dungeon synthiksi”. Tällä kertaa soundit ovat kuitenkin Korg M1:n panhuiluja ja primitiivisiä ysäritrackereita jalostuneempia.

Hienoimmillaan levy onkin silloin, kun se luo isoja, tunnelmallisia kaaria. Muutamat etäiset örinätkin kuulostavat vaikuttavilta. Silti puolenvälin jälkeen painostavankomea soundimaailma lipsahtaa liiaksi korniuteen. Vähemmän keskiaikalarpilta kuulostavia synaharppuja ja pseudomystistä spoken word -messua ensi kerralle, kiitos!