Vanha kunnon Beherit päätti vielä tehdä uuden levyn, jolla edellisten julkaisujen elektrokokeiluille viitataan kintaalla. Tämä on vanhan koulukunnan blackmetallia, yhtä okkultistista ja ritualistista kuin bändin perustamisen aikoihin 90-luvun alussa.
Beherit ei tunnu muuttuneen juurikaan verrattuna yhtyeen klassisiin äänityksiin. Alapäävoittoinen ja suttuinen soundi on läsnä, joskin entistä raskaammilla kitaroilla ja kohentuneella tuotannolla varustettuna. Bändi pyrkii samanlaiseen hitaaseen vyörytykseen kuin kulta-aikoinaan, mutta tuntuu väkisin vyöryvän lähinnä ojan puolelle, eritoten nopeampien kappaleiden kohdalla. Kappaleissa ei ole samanlaista imua kuin 90-luvulla, ja ne tuntuvat heikoimmillaan olevan vain sattumanvaraisia riffikoosteita tai teoreettisia approksimaatioita toimivasta sävellyksestä.
On vaikea havaita, mikä on motivaatio tällaisen levyn julkaisemisessa. Engram on sysimustaa, mutta valitettavan tehotonta musiikkia. Positiivista on havaita, että yhtye ei ole väkisin lähtenyt luomaan suttuisia soundeja.
Tällaisen kappalemateriaalin äärellä kuitenkin huomaa, että mennyt ei koskaan palaa. Ja joskus onkin parempi niin.
