Arvio: On konkariartisteja ja sitten on Eero Raittinen, johon verrattuna konkaritkin tuntuvat noviiseilta

Eero Raittinen
Leap Of Faith - Live Rarities 1970-2015
Bluelight

Moni konkarikin vaikuttaa noviisilta aivan omankuuloisella äänellä siunattuun Eero Raittiseen verrattuna. Ura alkoi heti 60-luvun alussa velipoika Jussin kanssa. Ohjelmassa on ollut harmittomia iskelmärenkutuksia, suomenkielisen popin timantteja, Tasavallan Presidentin progea, rullaavaa rockia ja syvää bluesia. Hihanuoteissa Eppu tunnustaa viimemainitun olleen aina lähinnä sydäntään.

Sen kyllä kuulee Nobody Knows You When You’re Down And Outin ja I’m Gonna Move To The Outskirts Of Townin läsnäolevasti raspikurkkuisista tulkinnoista. Sinänsä pätevä She Came Through The Bathroom Window nojaa hiukan liikaa Joe Cockerin kuuluisaan versioon.

Toinen osio on Tavastialta vuodelta 1976. Sen kärjiksi nousevat herkästi intiimi Blue Prelude ja huimalla poljennolla rokkaava Good Rockin’ Tonight.

Kolmas osio on parilta pubikeikalta vuodelta 2005. Bändi on taas eri. Jos Eero lukee Lee Dorseyn Ride Your Ponyn vähän kankeasti eikä Carol ole jotenkin 80-lukuisessa sovituksessaan parhaimmillaan, niin Delbert McClintonin pubirock-aarteistoon lukeutuva nimiraita, Dorsey Burnetten rockabilly As Long As I Live ja Edgar Winter’s White Trashin telttakokouslietsonta Let’s Get It On nostavat levyn epätasaisimmankin osuuden voiton puolelle.

Parhaimmillaan erinomaisen levyn yksi hienous piilee siinä, että coverit — niitähän nämä kaikki ovat — eivät ole niitä kuulluimpia.