Levyarvio: Tappotahtia kahdella kielellä ja kaikilla kierroksilla – Mørket kikkailee uudella levyllään väkivaltaisesti

Mørket
Oro
KHY Suomen Musiikki

Kyllästyttääkö tympeäksi metallirockiksi taantunut Kvelertak? Onko Converge esittänyt jo kaikki mahdolliset temppunsa? Jos kaipaat näiden yhtyeiden tuntumasta jotain innovatiivista ja vaikuttavaa, vastaus löytyy näinä aikoina turvallisesti oman maan rajojen sisäpuolelta.

Mørketin neljä vuotta sitten ilmestynyt Musta luonto -albumi sai monen laittamaan porukan nimen korvan taakse ja näköjään nyt on tullut aika lunastaa lupaukset.

Yhtye on piiskannut itsensä hurjaan hybrikseen. Levyn avaava Arkadianmäki lyö täydet kierrokset tauluun black metalin keinoin murskaavalla intensiteetillään. On kuitenkin turha tuudittautua luuloon, että näin edettäisiin albumin loppuun saakka. Heti perään Tvenne fienden väkivaltainen kikkailu pistää aivot solmuun ja sydämen hakkaamaan epämiellyttävän kovalla tempolla.

Tappotahti säilyy vaikka kierrokset laskevat, mikä on todiste kavereiden kyvystä pitää dynamiikka yhtenä käyttökelpoisimpana aseenaan. Rääkylaulu on tulenarin valinta, koska se puuduttaa helposti, mutta suomeksi ja ruotsiksi esitetyt tekstit saavat huomiokyvyn pysymään myös ensi-ihastuksen jälkeen.

Puuhastelun taustamusiikiksi ei Mørketista ole, mutta keskittyneessä kuuntelussa kylmät väreet puskevat väkisinkin pintaan. Muserra-outrokollaasi niputtaa tunnelmat vielä lopussa tyhjentävästi.