Levyarvio: Tästä Glenn Danziginkin kannattaisi ottaa oppia – Black Totemin levyllä hiki ja muut eritteet lentävät päin pläsiä

Black Totem
II: Shapeshifting
Svart

Turkulainen rockretkue Black Totem soittaa tummanpuhuvaa ja räkäistä doom- ja punkvaikutteista rockia, jossa esikuvat kuuluvat selvästi läpi. Yhtye kumartaa Danzigin, Misfitsin ja Samhainin suuntaan niin syvään, ettei se jää kenellekään epäselväksi. Onneksi se tehdään sentään tyylillä ja pääosin hyvällä maulla.

Bändin soundi ja ote on alkukantainen ja siloittelematon, mutta ei kuitenkaan millään lailla hutiloiden ja itsetarkoituksellisen surkeasti vedettyä. Jokaisessa biisissä on myös vähintäänkin mieleen jäävä kertosäe, parhaimmissa koukkuja löytyy enemmänkin.

Ihan kaikki biisit eivät kuitenkaan napsahda sinne napakympin tuntumaan. Varsinkin silloin osutaan lähemmäs maalitaulun ulkoreunoja, kun Danzig-larppaus menee hitusen liian pitkälle ja kaasujalkaa löysätään, kuten Backyard Corpse Blues- tai 1990’s-kappaleissa. Yhtye onkin parhaimmillaan menevissä turbojyrissä kuten Dead Meat tai Begone Vampire, joissa hiki ja muut eritteet lennätetään täysillä päin kuulijan pläsiä.

Kokonaisuus on joka tapauksessa reilusti plussan puolella. Viime vuosina lähinnä surkeita ja vielä surkeampia tekeleitä turautelleen Glenn Danzigin kannattaisikin ottaa Black Totemista hieman oppia.