Levyarvio: The Doors -kitaristin soolo pääsee yllättämään – Robby Krieger vauhdikkaan ja funkyn fuusiojazzin parissa

Robby Krieger
The Ritual Starts At Sundown
Mascot

Ajoittain olen ihmetellyt miksei Robby Krieger tee levyjä, kun hän sentään Doorsissa paljastui erittäin monipuolisesti päteväksi ja näkemykselliseksi kitaristiksi. Tämän julkaisun myötä opin, että tämä albumi onkin jo miehen yhdeksäs sooloalbumi, vaikka eipä niistä kauheasti ole kohistu.

Joka tapauksessa en tiennyt yhtään mitä odottaa Kriegeriltä tänä päivänä. Totta puhuen en ainakaan tätä. The Ritual Starts At Sundown nimittäin tarjoilee vauhdikasta ja aika funkyä fuusiojazzia, jossa hetkittäin aistii myös Zappaa. Osittain tämä putkahtaa mukaan varmasti Kriegerin pitkäaikaisen biisintekijäpartneri/kanssatuottaja Arthur Barrow’n kautta ja kokoonpanossa on muitakin zappalaisia, kuten trumpetisti Sal Marquez, pasunisti Jock Ellis ja toiseksi isoimmassa roolissa sähköpianollaan ja uruillaan irrotteleva Tommy Mars. Originaalien seasta löytyy myös Zappan Chunga’s Revenge.

Maestro itse on erittäin ketterässä vedossa ja soittaa vuolaan energisesti kuin kolmikymppinen slideakaan säästelemättä. Riffittelevien torvisovitusten ja sähäköiden soolojen maustamat sävellykset eivät kulje yhtä raidetta. Sekä lujaa että hiljaa mennään, pääsääntöisesti kuitenkin lujaa. Aito soittamisen ilo välittyy vahvasti, mutta mitään uusia alueita ei löydetä. Jälki on kuin suoraan 70-luvulta. Turha genreuskollisuus syö homman tehoa ainakin minulta, jonka fuusiopäivät ovat auttamatta takanapäin.