Levyarvio: Vaadimme lisää doomia! Uudistuneen Witch Mountainin tuorein albumi loppuu ihan liian varhain

Arvio julkaistu Soundissa 5/2018.
Kirjoittanut: Vesa Siltanen.

Arvio

Witch Mountain
Witch Mountain
Svart

1997 perustetun doom-yhtyeen kokoonpano on ollut vuosien varrella varsin tuulinen. Vaikka nimikkolevyn ja edeltäjänsä Mobile Of Angelsin välillä on kulunut vain neljä vuotta, on miehistö jälleen ehtinyt vaihtua lähes tyystin.

Kitaristi Rob Wrong ja rumpali Nate Carson tallaavat noitien vuorella nyt basisti Justin Brown ja laulaja Kayla Dixon rinnallaan. Uudet musikantit on ajettu sisään keikkojen merkeissä ja bändi soittaa yhteen saumattomasti ja hyvällä sabbathmaisella boogiella. Witch Mountain on konkarien perusvarmaa ja hyvää kamaa.

Paketin mielenkiintoisempiin sfääreihin nostaa kultakurkku Dixon: monisävyistä, enkelimäisen sielukkuuden ja juurevan tummuuden välillä sujuvasti soljuva ääni istuu junnaavaan doomiin kuin naula arkkuun sulautuen täydellisesti yhdeksi instrumentiksi muiden joukkoon. Mausteeksi viljellään myös räkäistä kähinää, mutta onneksi pääpaino on puhtaissa lauluissa, jota voisi kuunnella sellaisenaan vaikka kuinka pitkään.

Allekirjoittaneella on usein tapana marista liian pitkistä levyistä, mutta kerrankin on niin, että 35 minuuttia kellottava albumi tuntuu jopa aavistuksen liian lyhyeltä! No, jättääpähän janoamaan lisää ja painamaan repeatia yhä uudelleen.

Lisää luettavaa