Levyarvio: Viihdyttäviä lauluja laarin pohjalta – The Flaming Lipsin ja Deap Vallyn yhteenliittymässä ei paineet kuulu

Arvio julkaistu Soundissa 3/2020.
Kirjoittanut: Jari Mäkelä.

Arvio

Deap Lips
Deap Lips
Cooking Vinyl

Deap Vally -duon sekä The Flaming Lipsin aktiivijäsenten Wayne Coynen ja Steven Drozdin yhteistyötä ei voi pitää The Flaming Lips -albumina, mutta niin vahvana kuuluu Lips-miesten kädenjälki, ettei levyä vain Coynen ja Drodzin tuottamana uutena Deap Vally -albuminakaan voi pitää. Projekti on siis nimetty luontevasti Deap Lipsiksi.

Kitaristi Lindsey Troyn ja rumpali Julie Edwardsin Deap Vally ajautui aikaisemmin tyylilliseen umpikujaan muuntauduttuaan Sistrionix-debyyttinsä (2013) hupaisasta The White Stripes -kloonista geneeriseksi Yeah Yeah Yeahs -kopioksi Nick Zinnerin tuottamalla toisella Femejism-albumilla (2016). Energiasta ei ole ollut puutetta, persoonallisuudesta kyllä.

Deap Lips on zombiäpärälapsi, jonka kepeästi glam rock -vivahteisten kappaleiden kaksikymmentä vuotta sitten vanhentunutta ”parasta ennen” -tarraa ei enää saa hiustenkuivaajalla irtoamaan cd-levyn kannesta.

Troy tapasi Coynen vuonna 2016 Deap Vallyn kiertäessä Wolfmotherin lämppärinä, ja myöhemmin duo kutsui itsensä Oklahoma Cityyn toteuttamaan bändien yhteistyöprojektia. The Flaming Lips tarttui syöttiin helposti, vaikka Miley Cyrusin kanssa työstetty Miley Cyrus And Her Dead Petz -albumi (2015) oli juuri lytätty sekä kriitikoiden että yleisön taholta.

Cyrusin kanssa tehty levy oli paljon mainettaan parempi ja läheistä sukua Yoshimi Battles The Pink Robots -klassikolle (2002). Deap Lips on edellämainittujen albumien zombiäpärälapsi, jonka kepeästi glam rock -vivahteisten kappaleiden kaksikymmentä vuotta sitten vanhentunutta ”parasta ennen” -tarraa ei enää saa hiustenkuivaajalla irtoamaan cd-levyn kannesta.

Troyn ja Edwardsin innokkuuden vastapainoksi Coyne ja Drozd ovat suhtautuneet projektiin ilman paineita. Deap Lips viihdyttää, vaikka biisit onkin kaivettu laarin pohjilta. Mukana on Keshan kanssa kahdeksan vuotta sitten suunnitellulle yhteislevylle kaavailtu Love Is A Mind Control, Cyrusilta yli jäänyt omituinen Steppenwolf-cover The Pusher ja sukulaispoika Dennis Coynen Stardeath And White Dwarfs -kokoonpanolta uudelleen sanoitettu The Bride. Levyn huippuhetki on se, kun Hope Hell High miksautuu saumattomasti yhteen Motherfuckers Got To Gon kanssa. Siinä ruma sana sanotaan niin kuin se on.

Lisää luettavaa