Tietoisesti vanhanaikaiselta kuulostaminen on taitolaji. Kun tekniikka mahdollistaa vaikka minkälaiset kommervenkit äänikuvan puhdistamisesta puutteellisen soittotaidon paikkaamiseen, vaatii vuonna 2009 paitsi tietotaitoa, myös näkemystä ja itsehillintää toisintaa vaikkapa Entombedin Clandestinen soundeja, jotka ruuvattiin 90-luvun alussa analogitiskillä, nupit kaakossa olevilla HM2-pedaaleilla ja silkalla nuoruuden innolla.
Lie In Ruins on tässä onnistunut. Ennen kuin espoolaisyhtyeen musiikista ehtii analysoida nuottiakaan, huomio kiinnittyy väkisinkin äänitteen tekniseen puoleen: soundeihin, esitystapaan ja yleiseen tunnelmaan. Jos Swallowed By The Void olisi myyty minulle jonkun tuntemattoman ruotsalaisen deathmetal-yhtyeen 90-luvun alun tekeleenä, uskoisin todennäköisesti kyselemättä.
Samanlaista hittiputkea kuin Clandestinella Lie In Ruinsilla ei tietenkään ole tarjota, mutta ei sen silti esikuviensa rinnalla hävetä tarvitse. Bringer Of Desolationin kymmenminuuttinen laahaus on jo yksin niin tyylipuhdas suoritus, että jos yhtye vain säilyttää visionsa, sille uskaltaa povata tulevaisuudelta jotain erityisen hienoa. Ei kaupallisessa, mutta kulttuurisessa mielessä.