Lieviä epäilyksiä läpimurron kynnyksellä – First Aid Kit toimii kun on laadukasta laulettavaa

Arvio julkaistu Soundissa 1/2018.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Arvio

First Aid Kit
Ruins
Sony

Johanna ja Klara Söderbergin hihassa on ässä, jota kukaan ei heiltä voi viedä. Heillä on toisensa ja äänensä. Ruotsalaissiskosten laulusointi on magiaa, joka valaisee tieltään myös uuden albuminsa herättämät lievät epäilyksen tunteet. Antakaa näille naisille laulettavaksi edes tyydyttävää tasoa oleva kantrifolkralli, ja he saavat sen toimimaan vähintäänkin kohtuullisesti.

Jykevä osaaminen yhdistettynä suhdanteisiin istuvaan imagoon on tuonut First Aid Kit -kaksikon varsin pitkälle. Yhtye on kasvattanut kansainvälistä suosiotaan muuttumatta radikaalisti mihinkään. Elämän ja kuoleman kysymys jälleen kerran on: miten vastata kasvupaineisiin? Tarjotaanko lisää samaa vai ryhdytäänkö niin usein artistit pauloihinsa viekoittelevalle musiikilliselle lihotuskuurille? Usko isomman soundin, turpeamman tuotannon ja suurempien eleiden voimaan on ollut kovin monen roots-artistin jakama harha orastavan valtavirtaläpimurron edessä.

Amerikkalaisuuden metsästäminen on saavuttanut päätepisteensä ja lopullinen sulautuminen musiikillisten esikuvien perintömaille alkaa olla totta.

Ruins-albumin käänteissä on häivähdyksiä tästä strategiasta. Amerikkalaisuuden metsästäminen on saavuttanut päätepisteensä ja lopullinen sulautuminen musiikillisten esikuvien perintömaille alkaa olla totta. Postcard-laulun country-kaiho alkaa olla laulullisesti klassikkotasoa ja kertosäkeessä parisuhteen tilan summaava avainlause parasta Nashville-laatua. Mihin ikinä oletkaan lähdössä, lähetä sieltä edes postikortti.

Täysosumista on valitettavasti vain parin loikan matka parivaljakon helmasyntiin. Keskinkertaisia lauluja on levyllä liikaa. Jos viivalle otetaan esimerkiksi uusista amerikkalaisista country-folk-tekijöistä parhaat kirjoittajat, ruotsalaiset jäävät heti tomuun yskimään. Vuonna 2012 ilmestyneestä erinomaisesta Lion’s Roar -levystä ei piirry uutukaiseen minkäänlaista lauluntekijän kasvukertomusta.

Kalliimman oloinen tuotantojälki tai roots-skenen alkuasukasmuusikot eivät peitä sitä tosiseikkaa, että First Aid Kit kuulostaa paikoittain tyypilliseltä ruotsalaiselta huipputason larppausyhtyeeltä. Tyyli hallussa, paketti hyvin rusetoitu ja kaikessa ollaan melkein yhtä hyviä kuin amerikkalaiset. Melkein.

Lisää luettavaa