MAARIT: Good Days, Bad Days

Suomalaisen popin tyylikkäin rouva pääsee tekemään englanninkielisen jazz-albumin. Häntä säestää niukka, napakka ja asialle omistautunut kvartetti. Otto Donner tuottaa. Sävelet ja sanat ovat klassista Strange Fruitia lukuunottamatta uutta ja laatuisaa kotimaista tuotantoa. Siis väistämättä yksi täkäläisen musiikkisyksyn huippuhetkistä?

Ei sittenkään. Kunnianhimoinen hanke jämähtää puolitiehen, koska jazzin äidinkieli ei ole laulajan äidinkieli. Useita tulkintoja leimaa merkillinen varovaisuus. Suomenkielinen Maarit fraseeraa keskimukavat iskelmänsä luontevammin ja jatsikkaammin kuin tämä Dianne Reevesin ja Vanessa Rubinin reviirille tähtäilevä taiteilija. Pääesiintyjän pidätellessä tähtiroolin ottavat kosketinsoittajat Seppo Kantonen ja Markus Niittymäki.

Kireys karisee vasta levyn lopulla. Aavistuksen funky So, What The Hell ja sangen kaunis Dear Angel edustavat sitä tunteen ja taidon tasoa, jolle Maaritin pitäisi kaiken järjen mukaan päästä heti suunsa avatessaan.