MÄK GÄLIS: Lähi-Öissä

Arvio julkaistu Soundissa 5/2013.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.

Arvio

MÄK GÄLIS
Lähi-Öissä
Warner Music

Suomalainen hiphop koetaan vielä niin eksoottiseksi tapaukseksi, että sitä julkaistaan ”paskaa seinään” -periaatteella. Tai no, Mäk Gäliksen kaupallinen kiinnostavuus piilee siinä, että hanu on JVG:n VilleGallen pikkuveli ja sellaisena ilmeisesti oikeutettu tekemään omankin levyn. Petri Nygårdin ja Stigin menestys luo myös uskoa, että roolihahmona heitetyllä läpällä on kysyntää.

Mäkin ongelma onkin siinä, että se ei ole kunnolla rooli eikä toisaalta omana itsenään esiintyvä lähiökuningas, jonka juttuja voisi ottaa tosissaan. Silloin ylensyövä ja amisviiksinen läski, joka kaiken taiteen sääntöjen mukaan retostelee naisvalloituksillaan ja pikkurikoksillaan, on yhtä hauska kuin nakkikioskilla näitä samoja juttuja kännissä höpöttävä turo.

Artistin rajoittunutta ulosantia yritetään kääntää sitäkin huumoriksi. Mäk Gälis ei vaan ole mikään Raimo, joka tekee kömpelöstä ilmaisustaan persoonallisen ominaispiirteen. Lähi-Öissä on vain vähällä vaivalla puserrettu jöötti, jonka pahimmat noloudet ovat seurausta laiskuudesta ja taitojen puutteesta. Uskottavuus ottaa lopullisen pohjakosketuksen, kun Kaidalla polulla Mäk ”muistelee” entistä elämäänsä ennen kuin hänestä tuli kova ja kylmä gangsta.

Lisää luettavaa