METSÄNELÄIMET: Koskena

Arvio julkaistu Soundissa 10/1999.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Omakustanteensa mainoskampanjasta päätellen Metsäneläimet ei hirveästi rakasta levy-yhtiöitä. Yhtiöiden tuotanto-ohjelmiin on kuitenkin vuosien varrella mahtunut lukematon määrä Metsäneläimiä huonompia ja ennen kaikkea tylsempiä bändejä.

Arvio

METSÄNELÄIMET
Koskena
Metsä

Omakustanteensa mainoskampanjasta päätellen Metsäneläimet ei hirveästi rakasta levy-yhtiöitä. Yhtiöiden tuotanto-ohjelmiin on kuitenkin vuosien varrella mahtunut lukematon määrä Metsäneläimiä huonompia ja ennen kaikkea tylsempiä bändejä. Minialbumiksi luokiteltavalla cd:llään bändi on miellyttävä lupaus sekä soitannollisesti että lyriikoiltaan.
Kolmemiehinen peruskokoonpano säestää intensiivisesti, mutta ei erityisen kovaäänisesti persoonallista vokalistituttavuutta Tiia Kuhaa. Taustoissa on muun muassa punkista, new wavestä ja varhaisesta Policesta muistuttavaa sähäkkyyttä ja samanaikaisesti aavistus Kumma Heppu ja Lopunajan Voidellut -yhtyeen huokoisuutta. Roimia fraseerauksellisia vapauksia ottavan Tiia Kuhan äänessä voi puolestaan kuulla välähdyksiä Sanna ja Lapsista, Maritta Kuulasta ja varsinkin Papu & Pojat -yhtyeestä.
Metsäneläinten mainioon parikymmenminuuttiseen mahtuu mm. Koskena- ja Liskojen yö-biisien kevyttä ja hivenen raskaampaa punkia, Metsän elämää-kappaleen huilusoololla maustettua reipasta rytmipoppia, goottista ahdistusta tyyliin Meillä synkkää ja Enteet-raidan rock-rockia.

Lisää luettavaa