MGMT: Congratulations

MGMT
Congratulations
Columbia

Andrew VanWyngardenin ja Ben Goldwasserin muodostaman MGMT:n debyyttilevy Oracular Spectacular oli vuoden 2008 hybridinen ylläri. Brooklynin indiesfäärin merkittävimpien brändien joukkoon singotun yhtyeen esikoinen iski nautintonystyröihin railakkaalla tanssipoljennollaan, jonka liepeiltä löydettiin lisäksi jälkiä progesta ja psykedeliasta. Omasta näppäryydestään itseironisen tietoinen kaksikko tenhosi nuoret kautta sen maailmantilan, jota ”länneksikin” kutsutaan.

Oracular Spectacularin jälkeläisenä Congratulations näyttäytyy jonkinlaisena itseen käpertymisenä. Sen sijaan, että MGMT kirjoittaisi Kidsin tai Time To Pretendin kaltaisia, soittolistoilla sesongin ajan eläviä sukupolviveisuja, VanWyngarden ja Goldwasser esittelevät kuulijalle musiikilliset lähdeluettelonsa. Saman katon alla viihtyvät niin twee-henkinen barokkipop, monesti MGMT:n yhteydessä mainittu Pink Floyd kuin Simon & Garfunkelin tai The Beach Boysin harmonisuuskin.

MGMT:llä on eittämättä korvaa taidokkaille ja äkkiväärille sovitusratkaisuille sekä klassisille melodiakuluille. Etenkin levyn päättävä, bowiemaisessa huurussa askeltava nimikappale kuuluu vuoden pophelmiin. Vaikuttimesta toiseen päistikkaa pyyhältävästä albumista ei saa kuitenkaan millään piiskatuksi irti referenssipopin lemua.

Eittämättömän nokkelalla kakkoslevyllään (onpa yksi kappale jopa nimetty tyydyttävästi Brian Enon mukaan!) MGMT emuloi klassikkoja niin kiivaasti, että yhtyeen oma ääni on painua kuulumattomiin. Congratulations on pohjimmiltaan epäyhtenäinen ja – kaikista rönsyistään huolimatta – sovinnainen levy, jolta on vaikea saada vastausta kysymykseen, miksi MGMT:tä pitäisi kuunnella juuri nyt.