MICHAEL FRANTI AND SPEARHEAD: Everyone Deserves Music

Sitä mukaa kun Michael Frantille karttuu ikää, hän ottaa paremmin onkeensa vanhan totuuden: ihminen on hyvällä tuulella ollessaan kaikkein vastaanottavaisimmillaan. Siinä missä mies aggressiivisen Beatnigsin ja poleemisen Disposable Heroes of Hiphoprisyn aikoihin kymmenisen vuotta sitten tuli verratuksi Gil Scott-Heroniin, voidaan Spearheadin uudella ankkureiksi nostaa myös Sly Stone sekä Bob Marley.

Everyone Deserves Musicin sävelmät virtaavat kuin nestemäinen aurinko, eikä yhtäkkiä enää tunnu oudolta, että Franti kaksi vuotta sitten ilmoitti halustaan työskennellä Manu Chaon kanssa. Sillä tässähän on vaikuttamisesta kiinnostuneelle resepteistä tehokkain: otetaan Chuck D:stä muistuttava tiukka, mutta lyyrinen tapa kommentoida maailmaa ja naitetaan se Manu Chaoon viittaavaan harmittoman naiiviin musiikkiiin.

Neljännellä täyspitkällään on myös sanfrancisolainen yhtye vihdoin koollekutsujansa tasolla: kitaristi Dave Shul tuntuu ymmärtäneen, ettei se 80-luvusta muistuttava metallisoundi välttämättä toimi tässä kontekstissa parhaiten, ja basisti Carl Young on sukeltanut entistä syvemmälle grooven syövereihin.

Musiikkiaan Franti tekee vuosi vuodelta enemmän kuin palavasti rakastunut mies, ja tarinankertojana hän lukeutuu edelleen planeettamme terävimpään kärkeen. Otetaan näyte vaikkapa biisistä Bomb the World: "Fight terrorists wherever they be found/But why you not bombing Tim McVeigh's hometown/You can say what you want propaganda television/But all bombing is terrorism. "