MIKKO HASSINEN: Elektro GT

MIKKO HASSINEN
Elektro GT
Texicalli

Fuusiojazz on oikeasti hirveätä musiikkia. MUTTA… Silläkin oli hetkensä ennen kuin Frank Gambale päätyi Guitar Player -lehden kestosuosikiksi 1980-luvulla. 1970-luvun hämyisinä vuosina esimerkiksi Weather Report, Mahavishnu Orchestra ja Miles Davis käyttivät sitä aidosti kiinnostavien musiikillisten kokeilujen alustana, joissa pääpointti oli muu kuin itsetarkoituksellinen tekninen briljeeraus.

Ollakseen niin kammottavaa musiikkia, fuusiota tehdään yhä yllättävän paljon ja se on yhä suurimmaksi osaksi hirveätä. Mutta… Mikko Hassisen uusi levy on oikeasti riemastuttava. Se saa hymyilemään, nauramaan ja välillä jopa tuijottamaan seinää kulmat kurtussa.

Se on siitä harvinainen jazz-levy, että koneet on integroitu soittoon luontevasti ja soundeihin on oikeasti panostettu.

Levy on täynnä huikeita yksilösuorituksia, joista jokainen puolustaa paikkaansa maailmankaikkeudessa. Kitaristi Timo Kämäräinen ja trumpetisti Jorma Kalevi Louhivuori loistavat kirkkaimmin. Jälkimmäinen kuulostaa varsinkin wahin läpi soittaessaan Milesilta ja Chipmunk biisinä onkin varsin onnistunut kunnianosoitus miehen tuotannolle 1967–1975. Levyn huippukohta voisi olla loppuaan kohden sydäntä särkevän kauniisti hajoava Markow. Tai levyn avaava, varsin leikkisä Jam Pan Blues, jossa Kämäräinen vetää hanat auki. Tai kompleksisemmalta Aavikolta kuulostava Samarin. Mutta ei Thermo Gear Soft. Se on kipurajoilla, mutta toimii just ja just.