Mikko Hassinen on ehtinyt vuosikymmenen mittaisella urallaan moneen. Miehen lihaksikasta settityöskentelyä on kuultu niin pienten kuin suurtenkin jazzbändien puitteissa, hänen ohjelmoijan taitojaan ja näkemystään niin ikään eri ympäristöissä. Myös sovittajan sekä kapellimestarin roolit ovat tuttuja.
Nyt, ollessaan liikkeellä ensimmäistä kertaa omissa nimissään, Hassinen on valjastanut koneekseen yhden pitkäaikaisista yhteistyökumppaneistaan. Ja hienosti helsinkiläinen UMO Jazz Orchestra Kirmo Lintisen johdolla venyykin Hassisen paikoin hyvin haastavaksi säveltämää materiaalia esittämään.
Lähtökohdakseen bigband-soundin 2010-luvulle viemiseen Hassinen on ilmoittanut Gil Evansin saavutukset. Lähempääkin löytyy vertauskohta. Muutamalla biisillä manataan nimittäin Edward Vesalan haamua esiin perin estottomasti.
Ja siitäkös hänen kanssaan aikoinaan soittaneet puupuhaltajat innostuvat. Jos on Travellerin varsinainen polttopiste tasokkaissa sävellyksissä ja osaavissa sovituksissa, varastavat Pepa Päivinen ja Sonny Heinilä show’n toistuvasti. Hassista tämä tokko harmittaa.
