Millainen on Nightwishin kunnianhimoisen levytrilogian päätösosa? Arviossa Yesterwynde

Tuomas Holopaisen johtama Nightwish on ollut jo useamman vuoden tilanteessa, jossa se voi tehdä mitä haluaa ja miten haluaa ihan vain siksi, että se osaa ja pystyy. Lisäksi yhtyeen kykyjen sallimat mahdollisuudet ovat joltisenkin rajattomat, vaikka uuden levyn kohdalla mielessä vilahtaa ajatus siitä, millaista lisäarvoa yhtyeen jättänyt Marco Hietala olisi voinut tuoda erityisesti laulupuolelle.
Uusi albumi Yesterwynde on trilogian päätösosa. Se siis jatkaa aiempien levyjen viitoittamalla tiellä, ja itse asiassa Nightwish on aina toiminut samoin.
Holopaisen sävelten sammio vaikuttaa ehtymättömältä. Hän on jokaisen albumin kohdalla asettanut tähtäimensä aina kauemmas ja uuteen asentoon. Uutuudellaan Nightwish onnistuu tässä erityisesti, ja siksi Yesterwynde on uljas levy, ellei jopa uljain yhtyeen katalogissa. Holopaisen melodiataju on edelleen huikea, ja mies pääsee jälleen yllättämään pinnistämällä kappaleensa taas hieman erilaisiin suuntiin.
Bändi jatkaa Imaginaerumilla (2011) toteuttamansa elokuvallisen ilmaisun kehittämistä. Vaikka Imaginaerum olikin erinomainen kokonaisuus, musiikillisesti Yesterwynde menee pidemmälle. Albumin lyyrinen tematiikka keskittyy kulkemaan muutaman edellisen levyn tapaan luonnon, avaruuden ja ajan liepeillä. Holopaisen massiiviset sävellykset sekä järkälemäiset ja pieteetillä toteutetut sovitukset ovat monella tapaa tunteita kuohuttavia. Kappaleissa soi luomakunnan rajuus, mutta myös sen kaoottisuudesta sattumanvaraisesti syntyvä kauneus, joka ei perustu mihinkään deistiseen filosofiaan vaan puhtaaseen luonnonvalintaan.
Yesterwynde ei sentään ole pelkkää alkuräjähdystä, sillä kokonaisuudesta löytyy myös seesteisiä laaksopaikkoja, ja niissä myös Troy Donockley pääsee esittelemään pehmeätä lauluääntään, joka toimii mainiosti myös duettona Floor Jansenin kanssa.
Levy alkaa filmikelan käynnistymisestä syntyvällä äänellä ja päättyy siihen, kun kela pyörii loppuun. Siinä välissä Nightwish tarjoilee huikean musiikillisen vision, joka kokonaisuutena on hevimpi ja tiiviimpi kuin aikoihin ja silti samalla monipuolinen sekä tunteikas matka olotilaan, jonka kukin kuulija levyn otsikon mukaisesti saa määritellä itse.