NIGHTWISH: Highest Hopes – The Best Of

Heavyoopperan emmeet kiteytyvät Nightwishin juhlavalla kokoelmalla sinnikkäänä tykityksenä kulkeviin samankaltaisiin jymistyksiin, joissa hiekkasäkkimäiset rummut tai tuplabasarit taputtavat nopeata sykettään ja rouhea kitara kommunikoi ahkerasti jossakin korkealla kaikuvan Tarja Turusen äänen suuntaan. Ja kaikki tämä lähes parhaalla mahdollisella tyylitajulla, jota en lähde kyseenalaistamaan. Tuntuu vain, että yksittäisillä levyillään yhtye kulkee laveampaa tietä ja jyvittää vaikutteitaan monipuolisemmin.

Best Of -kokoelma tietysti karsinoi artistien ärhäkkäimmän hittipotentiaalin, mutta vaihtelua soisi löytyvän ronskimmin ja muualtakin kuin settiin ankkuroituneista covereista Over The Hills And Far Away ja Walking In The Air. Noh, antaahan Marco Hietala kokoelman kuulaudelle sentään hiukan römeämpää äänenmurrosta neljällä biisillä, joista hänen äänensä varaan jää kokonaan julkaisematon Pink Floyd -livelaina High Hopes. Kelloineen ja peleineen se on merkillinen pelkistetty syrjähyppy ylevän klassisesta perussoundista.

Nightwish on oivasti lestissään antaessaan lauluosuuksien vetovoiman jyllätä ja tempaista mukaansa myös Carmina Burana -kuorojen dynamiikkaa, tyylikkäitä kosketin- ja kitaratilutuksia. Mystinen karma loihditaan esiin luomalla ja yhdistelemällä omia ja perinteisiä tarustoja haltiapoluilta, merien magiasta ja muinaisista sukulegendoista. Näistä 16 kappaleesta on helppo kääntää kellopeliä taaksepäin yhtyeen tähänastisen fantasian muihin albumin mittaisiin osioihin.