THE MOONEY SUZUKI: Electric Sweat

Arvio julkaistu Soundissa 06-07/2003.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
MC5-yhtye taisi aikanaan unohtaa ehkäisyn kokonaan. Niin paljon maailmassa vilistelee Detroitin kuningaskapinallisten musiikillisia perillisiä.

Arvio

THE MOONEY SUZUKI
Electric Sweat
Columbia

MC5-yhtye taisi aikanaan unohtaa ehkäisyn kokonaan. Niin paljon maailmassa vilistelee Detroitin kuningaskapinallisten musiikillisia perillisiä. Toiseen albumiinsa ennättäneen The Mooney Suzukin levylautasella on varmasti pyörinyt vinha pino muutakin rock'n'roll-historiaa, mutta Motor City Five iskee auttamatta ensimmäisenä assosiaationa mieleen näitä New Yorkin rähjääjiä kuunnellessa. Kirskuvasti kiertäviä kitaroita, ylikiihottunutta rytmiikkaa, hätäisesti hoettuja iskulauseita ja valkoisen rhythm and bluesin puhkiperinteistä muotokieltä – siitä on tämän saksalaisen Can-yhtyeen Malcolm Mooneyltä ja Damo Suzukilta nimensä fuusioineen kvartetin soitto tehty.

Laulaja Sammy James Jr. on napakasti soittavan yhtyeen selvä dynamo, joka Rob Tyner -vainaasta muistuttavalla baritonilla liidaa jengiään läpi intensiivisen mutta hieman tavanomaisen ohjelmiston läpi. Detroit-henkisten myllytysten koristeina kuullaan rollarisävyjä ja vahvasti The Who -yhtyeeltä haiskahtavia ratkaisuja – kaikki lisämausteetkin ovat siis suoraan uskottavan nykyrokkarin alkeiskeittokirjasta.

Electric Sweat -albumin ainoa vika on se, ettei siinä ole mitään vikaa. Mustaan pukeutuneiden Mooney-miesten muodollisesti moitteeton rock'n'roll ja näennäiskapina nousisi uudelle tasolle, jos siinä olisi aitoa riskinottoa ja ripaus holtittomuutta mukana. Ihan niin kuin MC5:llä oli aikanaan. Nyt nämä Flaming Sideburnsin lievästi kaavamaiset Amerikan pikkuserkut ovat vielä liiaksi kiinni esikuviensa luomissa keinoissa, henki ei ole siirtynyt isästä lehtolapseen. Hyvää rokkiviihdykettä sähköinen hikikylpy tarjoaa, mutta totaaliseen toimintaan on matkaa. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa