MY RUIN: The Horror Of Beauty

Ei se nyt vaan lähde.

Tairrie B:n johtama bändi näyttää jumiutuneen samaan sudenkuoppaan, johon se jäi pönöttämään edellisellä levyllään. Periaatteessa My Ruinin biiseissä vilisee hyviä aineksia, mutta niiden saattaminen jalostettuun muotoon ontuu jälleen kerran pahasti.

Tyylillisesti bändi seilaa punkin ja hc:n välimaastossa onnistuen välillä kuulostamaan myös stoner-ryhmiltä. Soppa on sellainen, että siitä on selkeätä muotoa vaikea hahmottaa. Lisäksi Tairrie B:n tavaramerkiksi muodostunut räyhähenkinen laulu vaikuttaa jotenkin ontolta. Vaikuttaa siltä kuin bändi tietäisi itsekin, ettei se saa pyristellyksi eteenpäin, ettei se ole kehittynyt.

Tuore levy ei sisällä suoranaisia kokeiluita, vaikka yhtye pyrkii lähestymään kauhun kauneutta jopa taiteellisesta näkökulmasta, mutta sekään ei ota toimiakseen. Toisaalta Tairrie B saa jälleen kerran syljettyä tuskansa pihalle, mutta nyt voi hyvällä syyllä kysyä, entä sitten. Tairrien odottaisi lähestyvän sielunsa tuskaa jo vähän analyyttisemmasta näkökulmasta. Tavallaan koko levy on yhtä sekamelskaa, eikä päämäärättömyyskään ole aivan tuulesta temmattu termi levyn määrittelemiseksi.

Parhaimmillaan My Ruin sentään saa kyhättyä kokoon kohtuullisia biisejä, mutta vähän niitäkin on levylle päätynyt. Made To Measuren juuri sopivasti simppelissä rockissa on viittaus suuntaan, joka voisi olla otollinen viedä bändiä eteenpäin.