MY RUIN: A Prayer Under Pressure Of Violent Anguish

Arvio julkaistu Soundissa 10/2000.
Kirjoittanut: Marko Säynekoski.
On bändi sitten Manhole tai My Ruin, kysymys on ennen kaikkea Tairrie B:stä. Manholen aikoina nainen osittautui muutamassakin haastattelussa todelliseksi moottoriturvaksi, mutta My Ruinin perustamisen jälkeen Tairrie on esiintynyt paljon vaisummin. Asenne on silti edelleen sama.

Arvio

MY RUIN
A Prayer Under Pressure Of Violent Anguish
Mad Fish

On bändi sitten Manhole tai My Ruin, kysymys on ennen kaikkea Tairrie B:stä. Manholen aikoina nainen osittautui muutamassakin haastattelussa todelliseksi moottoriturvaksi, mutta My Ruinin perustamisen jälkeen Tairrie on esiintynyt paljon vaisummin. Asenne on silti edelleen sama. Tairrie sylkäisee sisuksensa ihmisten silmille eikä anna kenenkään astua varpaille.
Manhole oli mainio laavavyöry, mutta My Ruinin debyytti oli pikemminkin pelkkä purkaus ilman tulivuorta. Levy jäi jotenkin hahmottomaksi, mutta A Prayer Under… on askel oikeaan suuntaan. Tairrie tuntuu nyt hallitsevan vihansa, sillä tuore levy on selkeästi hallitumpi ja kokonaisvaltaisempi kuin edeltäjänsä.
My Ruin ei edelleenkään tee selkeälinjaisia biisejä, mutta eipä se ole koskaan ollut tarkoituskaan. Silti kappaleissa on selvästi enemmän muotoja kuin edellisellä levyllä. Kaiken kaikkiaan bändin tarkoituksena on rykäistä paskat pihalle hoocee- ja punk-bändeiltä tutulla tyylillä, ja se saa riittää.
Jotkut pitävät Tairrieta rockin antijumalattarena sanottavansa ansiosta, mutta tekstittäjänä neiti ei ole erityisen oivaltava saati poikkeuksellinen taiteilija. Huomionarvoista asiaa löytyy, mutta ilmeisesti puiseva ja yksioikoinen tyyli on helpommin omaksuttavissa ainakin joissakin piireissä. Pääasia kai on, että sanottava käy selväksi. 

Lisää luettavaa