NEKO CASE: The Worse Things Get, The Harder I Fight, The Harder I Fight, The More I Love You

NEKO CASE
The Worse Things Get, The Harder I Fight, The Harder I Fight, The More I Love You
Anti-

Taannoin Playboy valitsi Neko Casen ”uuden rockin seksikkäimmäksi misuksi” ja halusi tästä alastonkuvia. Laulajatar kieltäytyi sanoen, että ”olisi masentavaa, jos joku tulisi keikan jälkeen pyytämään nimmaria niihin kuviin levyn sijaan”. Fiksu nainen.

Varsinkin kun hänen levynsä ovat niin hyviä kuin tämä pienen mietintätauon jälkeen ilmestyvä uutuus, jota kai voi kutsua alt.kantriksi, vaikka pedalsteelin ja twang-kitaran sponsoroima country on vain yksi sen monista langoista. Ukrainalaisjuurinen Case diggaa Scott Walkeria, Sparksia ja Queenia siinä kuin Hank Williamsia, Loretta Lynnia ja Dylania, eikä halua juuttua mihinkään laatikkoon. Hyvä niin.

Erityisesti yksilön ja varsinkin naisen itsenäisyyttä pohdiskeleva, tekijätiimin pistämättömästi tuottama The Worse… on kauttaaltaan täyttä tavaraa. Kliseettömästi mieleen jäävät melodiat saavat hyvin henkilökohtaisen käsittelyn Nekon sielukkaasti nasaalilta ääneltä ja hienostuneen täyteläisesti soittavalta bändiltä. Apua antavat M. Ward ja Marc Ribot kitaroineen sekä puhaltajat, etenkin Los Lobosin Steve Berlin.

Isoimmin katettu Ragtime soi värikylläisesti, mutta yhtä täydellisesti toimii pelkillä lauluharmonioilla toteutettu Near Midnight, Honolulu. Local Girl ja Where Did I Leave That Fire ovat mykistävän hienoja kappaleita. Nicon Afraid saa ainoana coverina harkitun vähäeleisen tulkinnan.