OLU: Soul Catcher

Arvio julkaistu Soundissa 06/2000.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Oletteko huomanneet miten kaikki nuoret nousevat soul-veljet heijastelevat tänä päivänä laulussaan ja soitossaan Marvin Gayetä ja Stevie Wonderia, jotkut hiukan Sly Stoneakin, mutta Otis Reddingiä, James Brownia, Joe Texiä ja Wilson Pickettiä ei kukaan?

Arvio

OLU
Soul Catcher
Gee Street

Oletteko huomanneet miten kaikki nuoret nousevat soul-veljet heijastelevat tänä päivänä laulussaan ja soitossaan Marvin Gayetä ja Stevie Wonderia, jotkut hiukan Sly Stoneakin, mutta Otis Reddingiä, James Brownia, Joe Texiä ja Wilson Pickettiä ei kukaan? Lieneekö jälkimmäisten kaltainen raaka maanläheisyys lopullisesti mennyttä kalua Amerikan mustilta nuorilta.
Laulussa Olun pää-idoli näyttäisi olevan Marvin, syntikoin, sähköpianoin ja conga-rummuin lipuvassa soitossa on vähän Wonderiakin. Soul Catcher jää lopulta vain lupaavaksi miellyttävin, mutta turhan jäsentymättömin ja turvallisesti tuotetuin lauluin. Valtavaa instrumenttimäärää soittavan Olun tekemisiä kannattaa kuitenkin seurata, sillä hänessä on vilpittömän tuntuista "mustaa tietoisuutta" eikä hän sorru siihen limaiseen narsismiin/seksismiin, jota D´Angelo ja sadat vähemmän lahjakkaat tyrkyttävät meille sielukkuutena. Levyn loppuun sijoitetut Sam Cooke -mukaelma Change ja puolittain rapattu, notkeasti kiemurtava nimisävelmä viittaavat siihen suuntaan, että Olusta voi vielä kasvaa todella varteenotettava tekijä. 

Lisää luettavaa