PADDY MCALOON: I Trawl The Megahertz

Prefab Sproutin poptunnelmista on matkaa edestakaisen kuulennon verran yhtyeen johtohahmon Paddy McAloonin ensimmäiseen soolokiekkoon I Trawl The Megahertziin. Tilapäisen sokeuden kourissa syntynyt levy on matka mielen synkimpiin soliin – eristäytyminen, sydänsuru ja elämässä koetut menetykset dominoivat visuaalittomassa maailmassa hetkellisesti eläneen artistin äänitettyjä tuntoja.

Lyhyen aallon radiolähetyksistä lohtua hakenut McAloon käytti kuulemiaan keskusteluja inspiraation lähteenä, joista pitkälti instrumentaalinen levy koostuu. Orkestraalinen, vahvasti jousipainotteinen ja sordinotrumpetilla haikeasti tunnelmoitu 53-minuuttinen kuulostaakin, kumma kyllä, elokuvamusiikilta – leffasta, jossa kyyneleet sekoittuvat sateeseen loppumattomassa, hidastetussa kohtauksessa. Yvonne Connorsin musiikin päälle toisinaan lukemat, melankoliaa pursuavat radiotranskriptiot vain korostavat kerronnallista tunnelmaa.

Niin pysähtynyt fiilis levyllä kuitenkin on, että jotain piristystä jäisi ajoittain kaipaamaan. 22-minuuttisen, levyn avaavan nimibiisin vierustoveri Esprit De Corps vihjaa tunnekirjon laajentumisesta, mutta jo pian lipuvat sadepilvet takaisin taivaalle. Varsinaiseksi moitteeksi tätä seikkaa ei silti sovi listata – uskaltaisin väittää I Trawl The Megahertzin kuuluvan niihin levyihin, joita kuunnellaan tietyissä tunnetiloissa ja jotka vasta ajan saatossa puhkeavat täyteen loistoonsa.