Pelkoa ja vihaa – Kohti Tuhoa poimii teemansa niin historiasta kuin nykyhetkestäkin

Arvio julkaistu Soundissa 10/2017.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.

Arvio

Kohti Tuhoa
Pelon neljäs valtakunta
Svart

Viiden tähden arvonsa edelleen säilyttäneen Kohti Tuhoa -debyytin Rutiinin orja (2015) jäljiltä Pelon neljäs valtakunta kuulosti alkuun hieman hämmentävältä. Mitäs tämä nyt näin ”löysäksi” on mennyt? Epätietoisuutta ei kestänyt paria kuuntelukertaa enempää ennen kuin ahaaelämys iski: esikoisen päänräjäytyksen voi tehdä vain kerran, joten siksi on viisaampaa siirtyä niiltä askelsijoiltaan sivummas.

Muutos siintää perinteisemmän suomipunkin suuntaan. Kun Rutiinin orja pommitti kasikakkoshardcorea ilman mitään rajoituksia, tiputtaa uutuus tempoa ja tapailee kertosäkeisiin toiston kautta jopa tarttuvuutta. Harva bändi saa sekä kohelluksen että rakenteeltaan ehjät biisit muokattua luontevasti samaan linjaan istuviksi. Erikseen on taas kehuttava Helenan huudoksi monipuolista tulkintaa: pienillä nyansseilla jo ennestään tarkkanäköiset ja todella hyvin aikaansa peilaavat tekstit saavat lisää ilmaisuvoimaa. Ja taas levyn tyylitajuiset kopinasoundit istuttavat albumin myös historiallisesti omalle paikallaan.

Alkuperäisen suomihardcoren voima oli siinä, että se kertoi jälkipolville, millaisessa maailmassa tuolloin elettiin. Kohti Tuhoa tekee saman nykyhetkelle. Levyn nimi kuvaa tekstiensä maailmaa kivuliaan osuvasti.

Lisää luettavaa