Kolmen vuoden takaisessa Young Metal Gods -kisassa voittajaksi rankatun Persuaderin debyytti oli eräänlaista bändin ja tuottajan välistä köydenvetoa. Thrash-räyhäkkyyden rinnalle oli liimattu voimametallivaikutteita, mutta kokonaisuus ei ollut saumaton.
Nyt tilanne on kokonaan toinen. Bändi on sisäistänyt debyyttinsä ristisiitoksen ja saanut jalostetuksi uusista kappaleista jo lähtökohtaisesti nykylinjansa mukaisia, jolloin kokonaisuus on selvästi ehjempi ja tiukempi. Erityisesti Persuader onnistuu melodioissaan. Herääkin kysymys, mitä ihmettä ruotsalaisten juomaveteen on sekoitettu jo vuosikaudet, kun useat länsinaapurin yhtyeet tuntuvat saavan vaivattomasti sulavalinjaisia ja melankolisia sävyjä melodioihinsa.
Eihän When Eden Burns ole varsinainen mestariteos, vaikka sävellyksissä piileekin paljon hyvää. Bändi voisi kuulostaa vielä rahtusen verran tanakammalta ja täyteläisemmältä, mutta Persuaderin tietynlaisessa yksinkertaisuudessa on voimaa. Siten bändi kykenee alleviivaamaan kappaleidensa ydinajatuksia. Toki koristeellisuuttakin on tarjolla riittävässä määrin tietenkään tanakkaa rumputyöskentelyä unohtamatta.