PRIMUS: Antipop

Arvio julkaistu Soundissa 10/1999.
Kirjoittanut: Petri Silas.
Jos Antipop olisi elokuva, sen olisi ohjannut David Lynch. Jos Antipop olisi novelli, sen olisi kirjoittanut Philip K. Dick. Jos Antipop olisi taulu, sen olisi maalannut Salvador Dali.

Arvio

PRIMUS
Antipop
Interscope

Jos Antipop olisi elokuva, sen olisi ohjannut David Lynch. Jos Antipop olisi novelli, sen olisi kirjoittanut Philip K. Dick. Jos Antipop olisi taulu, sen olisi maalannut Salvador Dali.
Eri tavalla ilmaistuna intro pyrkii siis välittämään sen infon, että Les Claypoolin päätä kiertäviltä radoilta on löydetty uusi kolmentoista musiikkiesityksen planeettaryhmä. Klusterin aurinkona killuva Primus-kippari on edelleen aikamme johtavia rockoutolaisia – varsinainen "muun muezzin". Vinon estetiikkaansa jo aikoja sitten huippuunsa hioneen Primuksen jäljellejäävä duo, kitaristi Larry "Ler" LaLonde ja rumpali Brian "Brain" Mantia, ei sekään tosin olisi pysynyt basisti/laulajansa kyydissä ilman vakavasti häiriintynyttä tonaalista ajattelua.
Kolmikko svengailee seitsemännellä täyspitkällään omana tuttuna itsenään. Niinpä valokeila pyrkiikin kuin itsestään kääntymään kiekon fantastiseen statistikaartiin, jonka ainoa yhteinen nimittäjä on taatusti Primus. Kukaan muu tuskin saisi samalle levylle tuottajan, laulajan tai soittajan ominaisuudessa muun muassa herroja Tom Waits, Tom Morello, Stewart Copeland ja James Hetfield. Mutta vaikka Antipopin vieraana olisi Luciano Pavarotti tai Liberacen haamu, porukan vahvin persoona olisi silti lapsekkaan faustisella innolla sävelmiin suhtautuva Les Claypool.
Eläköön äijä pitkän ja menestyksekkään elämän.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa