Virtuoosimaisesti akustisia kitaroita soittavan meksikolaisduon taival maansa metalliskenestä Dublinin katusoittajiksi ja nyttemmin maailmantähdiksi on varsinainen ”ryysyistä rikkauteen” -tarina, joka varmaan innostaa monia muusikontaimia ympäri maailmaa. Konseptina on alusta asti ollut yhdistää metallin iskuvoima ja likkejäkin latino-rytmiikkaan.
Tällä viidennellä studioalbumilla ilmaisua laajennetaan siten, että aiemmin vain kaksistaan työskennellyt parivaljakko paahtaa – vauhti on pääsääntöisesti kova – nyt tasokkaista nuorista kuubalaismuusikoista kootun ison bändin kanssa. Väriä ja sävyjä on siis entistä enemmän semminkin kun vierailijat, kuten sitaristi Anoushka Shankar, jazz-basisti Carles Benavent ja palestiinalainen Le Trio Joubran, heittävät vielä omat mausteensa sekaan. Lopputulos on latinalaista huipputaidokasta viihdeinstrumentalismia asenteella.
Yllättävästi edellisen levyn (11:11, 2009) muutamaan kappaleeseen palaavaa kiekkoa voisi luonnehtia Gipsy Kingsin, Metallican, Al DiMeolan ja Santanan kohtaamiseksi eksoottisin maustein. Veteraani Peter Asherin hyvin tuottamaa menoa on helppo kuunnella, mutta tietty turboahdettu ylitehokkuus tässä tanssikilpailujen toivemusassa hiukan tökkää.