ROGER MIRET AND THE DISASTERS: 1984

Arvio julkaistu Soundissa 02/2005.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Katurock ei kuole koskaan, lauloi jo Sensuuri aikoinaan. Eipä kai kuolekaan, kun vaari-ikää lähestyvät jäärät eivät suostu lopettamaan. Roger Miret on luotsannut New York -hardcoren lippulaiva Agnostic Frontia 80-luvun alusta. Se ei ole kuitenkaan riittänyt, sillä 1984 on jo toinen miehen sooloalbumi.

Arvio

ROGER MIRET AND THE DISASTERS
1984
Hellcat

Katurock ei kuole koskaan, lauloi jo Sensuuri aikoinaan. Eipä kai kuolekaan, kun vaari-ikää lähestyvät jäärät eivät suostu lopettamaan. Roger Miret on luotsannut New York -hardcoren lippulaiva Agnostic Frontia 80-luvun alusta. Se ei ole kuitenkaan riittänyt, sillä 1984 on jo toinen miehen sooloalbumi. Näillä levyillä Miret kavereineen veivaa vanhahtavaa peruspunkkia, jonka persoonallisuuskertoimiin ei kannata sijoittaa.

Nykypäivänä punk-yhtyeet saarnaavat jo valmiiksi käännytetyille, mikä on laskenut itsekriittisyysriman limbokorkeuksiin. Mutta ei kai 2000-luvun punkkareistakaan edes luupäisimmälle oi!-porukalle riitä tällainen automaattivaihteella kulkeva lätkyttely? 1984 on väsynyttä ja turhaa nostalgiointia aikaan, jolloin biiseissä paheksuntaan tosiaan riitti I Don´t Like Youn haistattelu. Nykyään se on aikuisilta miehiltä lapsellista uhoa – sisällöltään yhtä painavaa kuin sikakatsomoiden lätkämatseissa huutelu.

Hardcore-porukoille Roger Miret lienee elävä legenda, mutta keskinkertaisuuksien kierrättämisellä ei maine paljon kasva. 

Lisää luettavaa