Vanhemmat ovat folklaulajia ja vaimo brittiläinen folkrokkari Beth Orton. Kaveripiiriin kuuluvat muun muassa Justin ”Bon Iver” Vernon ja kitaraässä Bill Frisell. Näin Yhdysvaltojen Vermontista Lontooseen kotiutuneella Sam Amidonilla, jonka neljäs ”virallinen” soololevy tämä on.
Bright Sunny South tarjoilee yksitoista kappaletta, kaikki enemmän tai vähemmän sovitettuja tradeja tai Dock Boggsin kaltaisten vanhojen kansanmuusikoiden sävelmiä. Amidon laulaa, soittaa banjoa, akustista kitaraa, viulua ja hiukan pianoa. Ystäviä käy siellä täällä pelaamassa kitaroita, koskettimia, rumpuja ja bassoa.
Kahdella biisillä vierailee brittiläinen huippuluokan jazztrumpetisti Kenny Wheeler. Päällimmäinen sointi on kuitenkin hyvin akustinen ja perinteinen. Ajoittain hiukan liiankin kirkasotsaisesti, vaikkei Amidon mikään turha laulaja ole. Laulajana hän on vähän kuin tosikkomaisempi versio The Incredible String Bandin Mike Heronista.
Pakko myöntää, että olen kahta mieltä Amidonista. Yhtäällä hienovaraisesti modernisoitu traditionaalisuus vakuuttaa. Toisaalla sama juttu alkaa ärsyttää. Eniten innostun vanhasta hymnistä He’s Taken My Feet, joka al-kaa kevyen akustisesti Wheelerin ohuiden trumpettiviivojen sävyttämänä, mutta kiihtyy pian syntikan ja rosoisen sähkökitaran ”riidaksi”. Vastaavaa yllätyksellisyyttä ei muualta levyltä löydy.
Myös raa’asti banjon kera raakuttu As I Roved Out innostaa suorasukaisuudellaan. Niiden väliin jäävään alueeseen suhtaudun varauksella.
