Yhdysvaltalainen laulaja-lauluntekijä Sam Amidon sulkeutui kolmen taitavan muusikon kanssa Reykjavikissa sijaitsevaan studioon soittamaan ja suunnittelemaan. Tuottajaksi löydettiin muun muassa Björkin ja Feistin kanssa työskennellyt Valgeir Sigurðsson ja kitaristiksi moneen kertaan palkittu Bill Frisell. Tulos onkin vaikuttava; neljän päivän aikana nauhoitettiin nimittäin Lily-O, kokoelma perinteisiä folklaulelmia uudelleen tulkittuina.
Amidon soittaa albumilla akustista kitaraa, banjoa ja hieman viulua. Amidon on myös laulajana varsin uskottava, sillä hänen tulkinnassaan on seesteistä kaihoa ja kauneutta − tosin ääni kuulostaa paikoin hieman nuhaiselta ja siksi flegmaattiselta.
Levyn parasta antia ovat ennen muuta monipolviset sovitukset. Albumin nimikkokappale alkaa pelkällä laululla, mutta hiljalleen mukaan liittyvät kitarat ja varovaiset syntetisaattoritaustat. Basson ja rumpujen myötä tunnelma muuttuu vellovan myrskyisäksi. Taidokkaat sovitusratkaisut tuovat mieleen esimerkiksi Bon Iver -yhtyeen kokeilut.
Äänimaailmassa riittää siis pureskeltavaa ja tutkittavaa pidemmäksikin ajaksi. Lily-O onkin ehdoton hankinta juurekkaan musiikin ja folkin ystäville.