Mark Olsonin ja Gary Lourisin äänet sopivat mainiosti yhteen The Jayhawksissa. Olsonin lähdettyä omille teilleen hänen musiikillinen partnerinsa on ollut aviovaimo Ingunn Ringvold, jonka ääni sopii hienosti hänen aisaparikseen, joskaan Jayhawks tai varsinainen alt.countrykaan ei lopputuloksesta tule mieleen. Ringvold on muutenkin levyllä niin keskeisessä osassa muun muassa erikoisine kielisoittimineen, että levy voisi hyvin olla laitettu molempien nimiin.
Ringvoldin soittama mellotron on levyllä tärkeässä roolissa. Laulujen sovitukset vievät puolen vuosisadan päähän, psykedelian kulta-aikaan ja sen folk-osastolle, ja sellainenkin merkkiteos kuin Forever Changes väijyy henkenä taustalla.
Täytebiisejä kotikutoisesti tehdyltä levyltä ei löydy ja sen tunnelma on hienolla tapaa vanhakantainen ja aurinkoisuutta ja positiivisuutta siltä kyllä löytyy.
Rakkauden kesän 50-vuotismerkkipaalu ei ollut Suomessa aurinkoinen, mutta säteitä voi imeä jälkijättöisesti itseensä tältä levyltä, jolla Olson on luonut hienosti nahkansa.