SEPPO TAMMILEHTO: Poutapilven poika

Arvio julkaistu Soundissa 03/2000.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Alwari Tuohitorven ja Kummituksen rumpaliveteraani esittäytyy Poutapilven poika -albumilla yksinkertaisen koruttomana laulaja-lauluntekijänä. Tam- milehdon musiikissa voi kuulla kantrista ja bluesista juontuvaa pohjavirettä ja hänen tulkintansa ovat niukkaeleisiä.

Arvio

SEPPO TAMMILEHTO
Poutapilven poika
Darkhorse

Alwari Tuohitorven ja Kummituksen rumpaliveteraani esittäytyy Poutapilven poika -albumilla yksinkertaisen koruttomana laulaja-lauluntekijänä. Tam- milehdon musiikissa voi kuulla kantrista ja bluesista juontuvaa pohjavirettä ja hänen tulkintansa ovat niukkaeleisiä.
Poutapilven poika avautuu äärimmäisen hyvällä maulla. David McWilliamsin yli kolmen vuosikymmenen takainen ja myös Marc Almondin tulkitsema The Days Of Pearly Spencer on Seppo Tammilehdon itsensä sanoin Kuin helminauhaa. Levyn toisella lainakappaleella Tuo suru jonka sain Tammilehto lähestyy serkkumiestään Topi Sorsakoskea. Sietämätön rakkaus rytmittyy Länsi-Intian saariston maisemiin ja Vain mies voi tietää -biisistä erottuu bluesia Gary Mooren tapaan. Muualla Poutapilven poikaa hallitsee enemmän tai vähemmän perussuomalainen mentaliteetti.
Jos Seppo Tammilehdon äänen persoonallisuus yltäisi esitettyjen laulujen tasolle, niin albumin jättämä muistijälki olisi ratkaisevasti kestävämpi. 

Lisää luettavaa