Folkahtavan countryn ja indierockin välinen kaistale tuntuu olevan yksi tiheimmin kansoitetuista alueista amerikkalaisen nykymusiikin kartalla. Useamman vuoden ajan noilla main on jatkunut mieletön ryysis ja moni tasokaskin yrittäjä on hautautunut uusfolkin hyökyihin. Laulaja Sera Cahoone alakuloisine lauluineen on yksi niistä toiveikkaista, jotka saattavat jopa päästä alkukähinöiden yli. Ansioluettelosta löytyy yhteys juhlittuun Band Of Horses -yhtyeeseen ja laatuyhtiö Sub Popin mukanaolo kertovat siitä, ettei kyseessä ole ihan tusinatapaus.
Toimivan country- ja folk-ilmaisun keskiössä on aina ihmisäänen karisma. Jos laulajan ääni ei vangitse huomiota, ei taitava banjon soitto paljon auta. Sera Cahoonessa on oikeasti ainesta vakavasti otettavaksi tulkitsijaksi. Hänen äänessään on puhuttelevuutta ja vähäeleistä tuskaisuutta, joka saa laulut heräämään eloon. Lauluntekijänä Cahoone on luonteva mutta alati jatkuvassa murheisuudessaan aika ennustettava. Näitä elämän varjoissa rypeviä runotyttöjä ja -poikiahan maailmaan mahtuu.
Ehkä seuraavalla albumillaan Sera Cahoone oivaltaa, ettei synkkyys ole syvällisyyden synonyymi. Only As The Day is Long on muutaman yllätyspiristeen päässä täysosumasta.