SERKKUPOJAT: Tulitus, tilitys, tiputus

Arvio julkaistu Soundissa 03/2003.
Kirjoittanut: Asko Kauppinen.
Murmur-kollektiivi on varmasti mielissään, sillä minä en tiedä, kuinka kuvailla sitä ihmiselle, joka ei ole siitä eläissään kuullut.

Arvio

SERKKUPOJAT
Tulitus, tilitys, tiputus
Murmurecordings

Murmur-kollektiivi on varmasti mielissään, sillä minä en tiedä, kuinka kuvailla sitä ihmiselle, joka ei ole siitä eläissään kuullut. Murmur on kirjava joukko artisteja, lukemattomia pseudonyymejä, joita yhdistää hip hop ja ystävyys – ryhmä, jonka yhteydessä voi hyvin mainita Project Blowedin, Living Legendsin ja Anticonin, eikä sittenkään pääse lähelle koko totuutta. Ilmeisesti Murmur ei yksinkertaisesti sovi muiden lokeroihin, ja omaansakin se venyttää jokaisella julkaisulla, Ceebrolistics-levyillä, SPM-vedätysnauhoilla ja Murmur-levyillä, joista Escapemodule on muistaakseni kolmas. Se on äänitetty kahden viime vuoden aikana, kuten myös uusi Serkkupojat-lp, joka on Pijallin ja Mörkön hulvaton yhteislevy.

Kuten sanottua, Murmur-levyt ovat kokoelmia kappaleista, jotka on äänitetty Helsingissä, Syvyys-studiossa. Sointi on kautta linjan utuinen ja öinen; sävy on introspektiivinen, mutta poikkeuksiakin löytyy. Didierin tuottama Hurulluru on paksulla jamaikalaisella bassolla ratsastava fantastinen tyylipala, jolla Roope, Yoda, Miska Aksim ja Matti esittävät loruja.

Samplerin parissa viihtyneen Pijallin tuotanto on hienoa molemmilla levyillä, ja on käsittämätöntä, kuinka monipuolisen Roopen rinnalle ylipäätään löytyy lisää kykyjä, onhan hän ilman muuta merkittävin suomalainen tuottaja, joka ansaitsisi kansainvälistäkin arvostusta.

Vaikka Serkkupoikien levyllä on tilitystä kerrakseen, on se kokonaisuutena astetta kevyempi ja huolettomampi kuin Escapemodule. Osa Roopen biiteistä muistuttaa hieman Evil Stöö -levyn Koksu Koo -alteregosta, ja haitsut tikittävät; basso on pinnassa, kun Didier on nupeissa.

Voiko mikään mennä vikaan, jos nämä miehet eivät kyynisty? 

Lisää luettavaa