Minulla ei ole mitään oikein meluisaa musiikkia vastaan. En kuitenkaan ymmärrä musiikkia, mistä kovan äänen riisumisen jälkeen jää vain sormenpään litistämä sokeritoukka. Sleigh Bellsin toisesta albumista ei jää aina sitäkään.
Kitaristi-tuottaja Derek E. Miller ja laulaja Alexis Krauss luottavat ruhjovien heviriffien, kylmien biittien ja sävyttömien lauluosuuksien kolmiyhteyteen. Levyn äänikuva on todella tunkkainen ja hengetön. Järjettömän kovaääninen ja äärimmilleen puristettu soundi piinaa kotikuuntelussa korvia. Pariin otteeseen meininki meinaa lipsahtaa melodiseksi, mutta kurssi korjataan nopeasti.
Muinaisten shoegaze-bändien naislaulajat eivät yleensä olleet häävejä, mutta Alexis häviää heille kaikille. Veikkaan, että lavalla hän esiintyy pontevan kolmevuotiaan tavoin.
Reign Of Terror -levyn kanteen on kuvattu veriset kumitossut. Musiikiltaan se on yhtä näennäisen nokkela, jonkinlainen äärimmäisyyksiin viety hipster-vitsi. Valitettavasti sille on vielä vaikeampi nauraa kuin Andrew W.K. -nimisen huijarin turbohiteille kymmenen vuotta sitten. Jos jossain saa äänestää Brooklynin paskinta uutta bändiä, olen valinnut ehdokkaani.
