SMOG: A River Ain´t Too Much To Love

Arvio julkaistu Soundissa 08/2005.
Kirjoittanut: Tero Alanko.

Arvio

SMOG
A River Ain´t Too Much To Love
Domino

Bill Callahan on riisunut sulkeet artistinimensä ympäriltä ensimmäisen kerran vuosikausiin. Hänen säästeliäs musiikkinsa ei silti ole muuttunut ulospäinsuuntautuneemmaksi tai vapautuneemmaksi.

Goottilaiseen tummuuteen taipuvainen Callahan on tehnyt levyillään varovaisia kokeiluja, mutta aina palannut perusasioihin. Se tarkoittaa, että useimmat A River Ain’t Too Much To Love -albuminkin kappaleet pohjaavat kertovaan puhelauluun ja pohdiskellen näppäiltyyn kitaraan, jotka väkisinkin työntävät tekstit etualalle. Kirjoittaja, tarinoitsijahan Callahan kuitenkin on, ainakin enemmän kuin muusikko. Tällä kertaa eniten panoksia on ladattu pitkän The Wellin kehittelyyn, jolle lisäväriä antavat taustalla tanssahtelevat viulut ja marssivat rummut.

Joskus tunnelmaa kuulee sanottavan niin tiheäksi, että sitä voi leikata veitsellä. Muualla kuin vangitsevan The Wellin aikana tämän albuminkin tunnelma on leikattavissa – ihan välttäviksi ja suhteellisen tasalaatuisiksi kolmen minuutin siivuiksi. Bill Callahanin vähäeleiseen alt.country-maailmaan jo aiemmin ihastuneille se kelpaa. Muut voivat aivan hyvin katsoa toisaalle. 

Lisää luettavaa