SONIC YOUTH: The Eternal

SONIC YOUTH
The Eternal
Matador

New York -punkin raunioista noussut Sonic Youth oli 1980-luvulla merkillinen tulokas, joka pyrki itsepintaisesti sotkemaan edellisen sukupolven avantgarden uutta suuntaa etsivään hälyyn, jota kutsuttiin hetken aikaa ennenaikaisesti no waveksi. Kim Gordonin ja Thurston Mooren johdolla kvartetti käänsi ensin väkivaltaisesti, sitten jouhevasti Glenn Brancan, Sonny Sharrockin ja Philip Glassin kaltaisten downtown-kuvainkaatajien kieliopin uuden musiikin ennustukseksi. Youth ratsasti turvallisesti 1990-luvun alternative-aallolla, jonka syntymään se näytti vaikuttaneen keskeisellä tavalla.

Kuudennentoista albumin julkaisun kynnyksellä Sonic Youth on instituutio, sananmukaisesti The Eternal. Mitä enemmän nelikko on levyttänyt, sitä johdon­mukaisempi siitä on tullut, ja tämä kielinee kuulijasta riippuen näkemyksestä, vaiheittaisesta urautumisesta tai molemmista.

Kvartetti otti kierroksia jo Murray Streetiä ja Sonic Nursea (2002 ja 2004) seuranneella Rather Rippedillä (2006), ja suunta on säilynyt ennallaan Pavementin riveissä pätevöityneen Mark Iboldin (basso) liityttyä vahvuuteen. Levy-yhtiö taas on vaihtunut Matadoriin, jota DIY-kulttuuriin ihastunut yleisö olisi varmasti arvostanut Geffeniä enemmän jo Goon (1990) julkaisun alla. Ei liene vain historian oikku, että Matadorilla hyvää työtä tehnyt Gerard Cosloy otti Pavementin aikoinaan suojiinsa ja työskenteli ennen sitä Homesteadilla, joka julkaisi Youthin Bad Moon Risingin (1983).

Poison Arrow, Thunderclap ja My Way seuraavat Rippedin karttaa, ja hitaasti sammuva, mietteliäs Massage The History -epilogi pyöristää ilkeästi irvistäviä sahalaitoja – rikasta ja odotuksenmukaista lajitelmaa Kim Gordonin ja Thurston Mooren etäisiä vuoropuheluja, jännittäviä tonaalisia risteymiä, säröisiä mosaiikkeja ja ikiriittoisaa riffikavalkadia. Nämä ovat monumenttien aineksia, mutta rajanylitykset paljastuvat pian menneisyyden kirkkaiksi heijastuksiksi. Todennäköisesti on näiden maamerkkien ja virstanpylväiden syytä, että Carlingsin kaltaiset vaateliikkeet myyvät nykyään Sonic Youth -paitoja, ja niiden ansiota, että yhtye on edelleen benchmarkien benchmark.