SONIC YOUTH: Murray Street

SONIC YOUTH
Murray Street
Geffen

Huhun mukaan vastikään Sonic Youthin täysjäseneksi ylennetty kitaristi /tuottaja Jim O'Rourke oli nokosilla yhtyeen Murray Streetin varrelta löytyvässä studiossa, kun Boeing 767 iskeytyi World Trade Centerin seinään. Niin tai näin, totta on ainakin se, että kyseinen äänittämö jäi terrori-iskun myötä karanteeniin asetettujen kortteleiden sisään. Levyn tekoa jatkaakseen bändin pitikin järjestää melko talkoot saadakseen kannettua pölyn peittämät soittimensa ja nauhurinsa pois motitetulta alueelta, johon ei autolla päässyt.

Syyskuun yhdennentoista muistoksi tullaan vielä laatimaan ties millaisia itkuvirsiä, mutta yksi kaikkien aikojen newyorkilaisimmista bändeistä voi käsi sydämellä sanoa tapahtuman aidosti vaikuttaneen uuden levynsä tekoon. Kuinka osuvaa onkaan, että Murray Street on toinen osa Sonic Youthin suunnittelemasta New York -trilogiasta! Kahden vuoden takaisen NYC Ghosts & Flowersin kaveriksi luotu kiekko jatkaa 20 vuoden uran aikana tutuksi tulleessa maisemassa, jonka rajapyykkeinä toimivat tietty tahallaan amatöörimäinen jälki-Velvet Underground -soundi, häpeämätön "NYC downtown" -meluestetiikka sekä herkän kokeileva kitarakudonta.

Thurston Moore, Kim Gordon, Lee Ranaldo, Steve Shelley ja nyt siis myös Jim O'Rourke tietävät tarkalleen, mitä tekevät. Ja he tekevät sen rakkaudella. Täydellinen tisle bändin parhaista puolista on freerock-haiku Karen Revisited, joka lähtee liikkeelle tavallisena poppisrallina, mutta morfautuu matkan varrella liki sinfoniseksi kaikukitaraeepokseksi. Albumin toinen huippuhetki tulee heti perään, kun ilmoille ampaisee fantastinen, puhaltimin kuorrutettu Radical Adults Lick Godhead Style. Sonic Youth on hitsautunut vuosien varrella yhteen kuin parhaat, paljon treenaavat jousikvartetit tai ikuisilla maailmankiertueilla olevat pienet jazzcombot.