STEVE WINWOOD: Nine Lives

Arvio julkaistu Soundissa 04/2008.
Kirjoittanut: PERTTI OJALA.

60-vuotias Spencer Davis Groupin ja Trafficin veteraani elää Nine Lives -albumilla vuonna 1977 käynnistyneen soolouransa uusinta noususuhdannetta. Suurimmat kaupalliset menestyksensä Steve Winwood saavutti aikansa hengen mukaisesti modernin virtaviivaisilla albumeilla Back In The High Life (1986) ja Roll With It (1988).

Arvio

STEVE WINWOOD
Nine Lives
Columbia

60-vuotias Spencer Davis Groupin ja Trafficin veteraani elää Nine Lives -albumilla vuonna 1977 käynnistyneen soolouransa uusinta noususuhdannetta. Suurimmat kaupalliset menestyksensä Steve Winwood saavutti aikansa hengen mukaisesti modernin virtaviivaisilla albumeilla Back In The High Life (1986) ja Roll With It (1988). About Timella (2003) Winwood todisti vihdoin kaipuuta lähemmäksi musiikkinsa jazzahtavan bluesisia juuria. Nine Livesilla ympyrän sulkeutuminen kuuluu myös yhteistyön elvyttämisenä vanhan The Powerhouse- ja Blind Faith -kumppanin Eric Claptonin kanssa.

Perinteiseen tapaan livenä studiossa soitettu Nine Lives yhdistelee sulavasti Steve Winwoodin musiikin tuttuja ainesosia. Funkyt rytmit ja lyömäsoitinpitoisuuksiltaan lähes santanamaiset lattarielementit ovat myös vahvoina läsnä. Huilu- ja saksofoniosuudet muodostavat Nine Livesin jazzhengen mehevien Hammond-urkujen ja purevan kitaroinnin varmistaessa rock- ja bluesselustan. Hungry Manin kepeänä helähtelevä kitarakuvio puolestaan vie ajatukset aina King Sunny Adén jujuisiin afromaisemiin saakka.

Albumin raidoista puhutuin on odotetusti Eric Claptonin tähdittämä Dirty City. Viime kesänä samalle estradillekin palanneiden kaverusten räjähtävää soittoa on yksinkertaisesti ilo kuunnella.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa