STINA GIRS: Sydän edellä

Arvio julkaistu Soundissa 12/2011.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.

Stina Girsin tie Idols-kilpailussa päättyi ennen finaalia, mutta laulajattaren kyvyt eivät jääneet huomaamatta. Girsin esityksissä kuultiin selkeästi jotain enemmän kuin laulettavansa eteen saavan karaoketähden tai elävän jukeboksin potentiaalia.

Arvio

STINA GIRS
Sydän edellä
Sony

Stina Girsin tie Idols-kilpailussa päättyi ennen finaalia, mutta laulajattaren kyvyt eivät jääneet huomaamatta. Girsin esityksissä kuultiin selkeästi jotain enemmän kuin laulettavansa eteen saavan karaoketähden tai elävän jukeboksin potentiaalia. Etenkin Shania Twainia fanittavaa artistia kohtaan tunnettavaa luottamusta kuvastaa osaltaan se, että ensialbumillaan Girsiä saa säestää oma yhtyeensä ja että levyn kappaleet ovat yhtä lukuun ottamatta joko kokonaan tai osittain itse tehtyjä.

Stina Girsin musiikkia on kuvattu kantripopiksi, mutta Olli Haaviston pedal steel -koristeista huolimatta kantri ei ole Sydän edellä -albumilla sittenkään erityisen suuressa roolissa. Sitäkin enemmän levyltä tapaa niin sävellyksellisesti kuin tekstillisestikin sujuvaa poprockia.

Stina Girsin äänessä ei ainakaan vielä ole välittömästi tunnistettavaa persoonallisuutta, mutta heti tehoavilla kertosäkeillä rakenteellista yllätyksettömyyttään kompensoivista biiseistä syntyvä kokonaisuus on lopulta enemmän kuin osiensa summa. Suljen silmät on levyn kantreinta antia, mutta niin ikään albumin vahvimpiin raitoihin lukeutuvalla Uusivuosi-kappaleella Girsin tulkinnasta tulee pikemminkin mieleen Jonna Tervomaa kuin Shania Twain tai Taylor Swift.

Sydän edellä -debyytillä Stina Girs on tyylinsä tunteva ja hallitseva laulaja-lauluntekijä, joka ei sairaalloisesta mustasukkaisuudesta kertovan Vahtikoira-biisin suorista sanoista päätellen arastele ilmaista sapekkuuttaankaan.

Lisää luettavaa