THE STRANGLERS: Coup De Grace

Stranglers oli kaksikymmentä vuotta sitten uuden aallon myötä pinnalle tullut brittibändi, jota etenkin media raskasti vihata. Stranglersin jäsenet olivat liian vanhoja ja musiikkinsa liian vähän punkia ja liikaa Doorsia. Hittisinglejä ja -albumeja syntyi kuitenkin melkoinen liuta ja tyylinvaihdoksen myötä Stranglers sai toisenkin elämän. Yhtyeen kemia haihtui lopulta viimeistään, kun kitaristi Hugh Cornwell erosi joukosta ja häntä korvaaman piti pestata kaksi miestä.
Uusi Stranglers on ollut alusta lähtien ratkaisevasti tylsempi bändi kuin originaali kvartetti. Eikä tilanne ole vielä Coup De Gracellakaan kohentunut. J.J. Burnelin basso on ajat sitten lakannut ärhentelemästä eivätkä Dave Greenfieldin urut ole enää vuosiin muistuttaneet Doorsista. Uudeksi kitaristiksi pestattu John Ellis on Coup De Gracellakin rutiininomainen kuin kuka tahansa vuokramies ja vokalisti Paul Roberts on harvinaisen innoton ja karismaton löytö.
Coup De Gracella on jokunen mainio sävellys, mutta niiden tulkinta tuntuu kuvastavan hiljaista väsymystä koko touhuun. Jokainen soittaja haluaa pysytellä sivuroolissa ja kaiken jälkeen Stranglers näyttäytyä säälittävänä reliikkinä.