STREET DOGS
Street Dogsin neljännellä albumilla katupunk ei ole omaperäisimmistä päästä. Yhtyeen tarina sen sijaan on. Solisti Michael McColgan tuli tunnetuksi 90-luvulla vielä aloittelevan Dropkick Murphysin keulahahmona ennen kuin jätti paikkansa ryhtymällä palomieheksi ja katkomalla yhteydet rokkihommiin. Veri veti kuitenkin takaisin tatuoitujen äijien pariin. Yhdessä basisti John Riouxin (joka vaikutti niinikään Bostonin punk-skenen legendaksi muodostuneessa The Bruisersissa) kanssa McColgan perusti vuonna 2002 Street Dogsin.
Uskottavuudestaan huolimatta se on jäänyt etenkin Dropkick Murphysin varjoon. Se on sääli, sillä Street Dogsille juuret ja punkrock ovat tärkeämpiä kuin baseball tai päälleliimattu työväenaate, jonka annostelusuhteen juuri Dropkick Murphys on hukannut. Street Dogsin korkeamman keski-iän kuulee ylväässä asenteessa, jolloin kenenkään ei tarvitse kukkoilla eikä keulia imagonsa takaa.
State Of Grace on suurimmalta osaltaan peruspätevää, elävää punkrockia. Irlantilaisvaikutteet on enimmälti rajattu taka-alalle, vaikka ne esimerkiksi San Patriciosissa pääsevätkin valloilleen. Sen lisäksi Two Angry Kids ja Guns hilaavat levyn selkeästi keskinkertaisen yläpuolelle. Plussaa myös mullikuorojen puuttumisesta.