Superchrist on jo kahdella aiemmalla pitkäsoitollaan osoittanut, että se kulkee maamme musiikkikentällä aivan omia reittejään. Viitteet 1990-lukuiseen alternative-rockiin ovat yhä havaittavissa, mutta nykyään Superchrist operoi niin laajalla skaalalla, ettei varsinaisia yhtäläisyyksiä sylttytehtaalle ole järkeä nostaa esiin. Tuoreelta ja kekseliäältä Superchrist on kuulostanut aina, mutta Rocket Sciencen myötä yhtye on saanut ladattua samaan yhtälöön myös kosolti iskevyyttä ja suoraviivaisuutta.
Rocket Sciencella on useampikin kappale, joka voi nostaa Superchristin suosion seuraavalle askelmalle. Tuore sinkkulohkaisu Baby Fire, jonka kertosäe jää jopa raivostuttavan helposti päähän, on pitkäsoiton selvin täky. Myös aiemmin julkaistu Journey Is My Destination täyttää kaikki kulttihitin ainekset, joskin paljon salakavalammalla tavalla. Hienon kappaleen kruunaa Mikko Lohenojan liian vähälle huomiolle jäänyt kitaratyöskentely, joka hakee tässä maassa vertaistaan.
Muutamista huippukohdistaan huolimatta Rocket Science on ennen kaikkea ehjä kokonaisuus. Kerrasta osuvien sinkkujen rinnalta löytyy hivenen hitaammin sytyttävää materiaalia, jonka todellinen arvo tullee esille vasta pidemmässä juoksussa. Varsinaisia rimanalituksia Rocket Science ei sisällä lainkaan.