SUZANNE VEGA: Beauty & Crime

Arvio julkaistu Soundissa 05/2007.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Jostakin syystä Suzanne Vegaa ei ole rehabilitoitu viime vuosien laulaja-lauluntekijäbuumin aikana. Ihme, sillä 1980-luvun hittivuosien jälkeen uraansa matalammalla profiililla jatkaneen Vegan musiikissa on kaikki biisilähtöisen intiimipopin hyveet.

Arvio

SUZANNE VEGA
Beauty & Crime
EMI

Jostakin syystä Suzanne Vegaa ei ole rehabilitoitu viime vuosien laulaja-lauluntekijäbuumin aikana. Ihme, sillä 1980-luvun hittivuosien jälkeen uraansa matalammalla profiililla jatkaneen Vegan musiikissa on kaikki biisilähtöisen intiimipopin hyveet. Hän kirjoittaa hienoja lauluja vahvasti henkilökohtaisella otteella ja tulkitsee ne persoonallisella, helposti tunnistettavalla tyylillä.

Live-esiintyjänä vähäeleisten ja älykkäästi viihdyttävien trubaduurien koulukuntaan kuuluva Vega on levyillä aina viihtynyt hyvien soittajien seurassa. Pitkähkon levytystauon katkaisevalla Beauty & Crime -uutuudella soittajistossa vilahteleekin Sonic Youthin Lee Ranaldon tapaisia hipstereitä ja pehmeästi soljuvat taustat soivat sävykkäinä läpi levyn. Musiikkerit ovat tosin puhtaassa säestysroolissa, sillä valokeila kuuluu upeassa vedossa olevalle Suzanne Vegalle. Hänen äänensä on yhtä ihana kuin ennenkin ja laulunsa yhtä osuvia. Pin up -tyttö Bettie Pagen henkiin herättävä Pornographer's Dream ja niin ikään populaarikulttuurin historiaa hyödyntävä Frank & Ava toimivatkoon todisteina Vegan suvereniteetistä.

Suzanne Vegan luomukset ovat monitasoisia, älykkäitä ja kuitenkin vapaita tekotaiteellisesta kuonasta. Ehkä tässä onkin syy Suzannen nykyasemaan väliinputoajana. Hän on liian vivahteikas ja omailmeinen listapoppariksi, mutta samalla liian osaava vajavaisuutta ja räpeltämistä palvovaan indiekenttään. 

Lisää luettavaa