SWEET CHARIOTS: Beat Based/Song Centered/Spirit Led

Sweet Chariots on Atomic Swingin Niklas Friskin ja Popsiclen Andreas Mattssonin rock-projekti. Molempien yhtyeiden haihduttua savuna ilmaan päättivät niiden biisinkirjoittajat kokeilla kimpassa ja ainakin kansivihossa luvataan jatkoakin tälle erinomaiselle albumille. Aivan uppo-outoja hyväntuuliselta Lou Reedilta kuulostava Frisk (kuunnelkaa vaikka Beatpoundin alku!) ja lämpimästi nariseva Mattsson eivät olleet ennestäänkään, sillä Popsiclen kaksi viimeistä, yhtyeen musiikkia selvästi amerikkalaisempaan suuntaan vienyttä albumia, ovat Friskin tuottamia.
Beat Based/Song Centered/Spirit Led on yhtä oivallista autoilumusiikkia kuin Elviksen Las Vegas -kauden parhaimmisto. Levyn tunnelmissa on kasinokaupungin neonvalojen lisäksi paljon pölyisiä maanteitä ja lautalattiaisia saluunoita ja sen soundi on tarpeeksi suuri ylittääkseen renkaiden pauhun ja tuulen huminan. Eniten vaikutteita duon rockissa on 70-luvulta, jolloin autoissa oli luonnetta ja musiikissa henkeä eikä massatuotanto ollut vielä pilannut kumpaakaan.
Friskin ja Mattssonin laulut ovat sielukasta ja aivan helvetin hyvin kirjoitettua ja toteutettua jenkkirockia. All I Want Is What I Had, Beatpound ja You Said Run briljeeraavat pelkällä laulunkirjoitustaidolla, mutta muutaman kerran mykistävät sovitukset varastavat suurimman huomion. Ship Ahoyn gospelkuorossa on silkkaa Gimme Shelteriä ja Never Gonna Stop soi Saturday Night Feverista varastetulla diskokompilla ja on marinoitu Nile Rodgers -tyyppisellä nakunaku-kitaralla. Cry No More Tears on niin Memphisiä, että sitä on miltei mahdoton uskoa kahden ruotsalaisen rockarin tekemäksi. Stax-torvien tuuttausta kuullaan useammallakin raidalla.
Näin ajattoman ja auvoisen rock-levyn tekemiseen tarvitaan jonkinlaista johdatusta. Juuri nyt tuntuu siltä, että tulevasta kesästä ei selviä ilman avoautoa ja käärmeennahkabuutseja. Pitäisiköhän lähteä ostoksille?